Nämä sivut on suunniteltu XHTML & CSS 2 yhteensopiville selaimille. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudenpaan versioon.

Siirry suoraa sisältöön.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

  • Johdanto
  • Millaiset oireet on yleistyneessä tuskaisuudessa?
  • Potilastapaus
  • Miten yleistä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?
  • Mikä aiheuttaa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön?
  • Hoidosta
  • Diagnostinen määritelmä
  • Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (yleistynyt tuskaisuus)
  • Lopuksi

Johdanto

Mikä on yleistynyt tuskaisuus eli yleistynyt ahdistuneisuus?

”Olen huolissani kaikesta.”
”Olen 100 prosenttinen huolestuja.”
”Olen ärtynyt ja pinna on koko ajan kireällä.”
”Kaverit sanovat, että olen neuroottinen.”

Oletko kaiken aikaa huolestunut ja ahdistunut? Oletko useampana viikon päivänä ahdistunut kuin vapautunut? Onko ahdistuneisuutesi kestänyt ainakin puoli vuotta? Oletko kärsinyt myös ”pinnan kireydestä” ja hermostuneisuudesta, unihäiriöistä, levottomuudesta, mielialamuutoksista tai keskittymisvaikeuksista? Onko sinulla ahdistuneisuuteen liittyvää päänsärkyä, lihasjännitystä, sydämentykytystä, korvien soimista, vatsan löysyyttä, ilmavaivoja, hikoilua, palan tunnetta kurkussa, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta tai suun kuivumista. Jos vastasit myönteisesti, saatat kärsiä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joka on tavallisesti usein pitkäkestoinen sairaus. Tätä häiriötä on joskus vaikea tunnistaa oireiden monimuotoisuuden vuoksi. Ahdistuneisuushäiriötä on opittu kuitenkin viime vuosina havaitsemaan ja hoitamaan. Yhdistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmänkin kuin vain ”stressaantuneisuus”. Usein se haittaa toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä.

Ahdistuneisuus ja huolestuneisuus ovat normaaleja tunnetiloja, joita esiintyy kaikilla ihmisillä elämän aikana. Ne ovat tarpeellisia tunteita, jotka suojaavat vaaralta, auttavat kehityksessä ja edesauttavat usein parempiin suorituksiin. Ahdistus on usein kuitenkin epämiellyttävää ja elämää haittaavaa. Normaalin ja sairaudentasoisen ahdistuneisuuden ja huolehtineisuuden välinen raja on liukuva. On luonnollista, että jännittämme tai olemme vähän ahdistuneita ennen tenttiä, tärkeää esiintymistä tai urheilusuoritusta. Samoin on täysin ymmärrettävää, että vanhemmat ovat huolestuneita lapsensa sairastamisesta tai vaikkapa huumeidenkäytöstä. Työttömäksi joutuminen tai taloudelliset vaikeudet aiheuttavat myös huolta. Mutta jos olet liiallisen ahdistunut ja huolestunut pitkäaikaisesti, se saattaa aiheuttaa jo toimintakyvyn heikentymistä ja haitata elämääsi. Jos heräät jo aamuyöllä miettimään kaikkia mahdollisia ikäviä asioita, joita päivän aikana tai lähitulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu, saatat kärsiä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.

Joka neljäs ihminen kärsii elämänsä aikana jostakin ahdistuneisuushäiriöstä. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (yleistynyt tuskaisuus) on ahdistuneisuushäiriöistä ollut näihin päiviin asti vähiten tutkittu ja jäänyt usein myös vaille mielenkiintoa. Sitä ei ole useinkaan pidetty itsenäisenä sairautena vaan jonkinlaisena muiden häiriöiden ”jäännöstilana”. Yleistynyttä ahdistuneisuutta saattaa esiintyä ennen varsinaisen masentumissairauden ilmaantumista. Usein tämä ahdistuneisuushäiriö esiintyy samanaikaisesti muiden ahdistuneisuushäiriöiden, varsinkin paniikkihäiriöiden kanssa. Toisaalta muiden häiriöiden osittainen paraneminen voi jättää jäljelle yleistyneen tuskastuneisuuden oireiston. Se on tavallinen, varhain alkava ja usein pitkäaikainen ahdistuneisuushäiriö, joka usein vaatii hoitoa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö alkaa usein lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta saattaa alkaa toisaalta missä iässä tahansa. Se on vanhuksilla varsin yleinen häiriö. Raja normaaliin ahdistuneisuuteen on usein liukuva ja epäselvä. Yleistyneessä tuskaisuudessa ahdistuneisuus on jatkuvaa ja pitkäaikaista. Henkilö, joka siitä kärsii, on kaiken aikaa huolissaan murehtien monia asioita ja pystyy vaivoin hallitsemaan huoltaan. Ahdistuneisuus ei liity mihinkään tilanteeseen eikä se ole kohtauksellista kuten paniikkihäiriö tai sosiaalisten tilanteiden pelossa.

Millaiset oireet on yleistyneessä tuskaisuudessa?

Ahdistuneisuus on pitkäaikaista, mutta oireiden voimakkuus voi vaihdella vuosien mittaan. Henkilöt, jotka tästä kärsivät, ovat tavallisesti jatkuvasti ylihuolestuneita ja pelokkaita. He murehtivat omia ja läheistensä todellisia tai mahdollisia tulevaisuuteen liittyviä uhkia. Tavallisia ovat terveydentilaan, ihmissuhteisiin ja taloudellisiin seikkoihin liittyvät liialliset huolet.

Psyykkisen ahdistuneisuuden, jännityksen ja pelkojen lisäksi ahdistuneisuushäiriössä esiintyy tavallisesti monenlaisia muita oireita, kuten rintakipua, sydämen tykytystä, vatsavaivoja, lihaskipuja, hengenahdistusta, pistelyä ja puutumista, huimausta sekä tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Ahdistuneisuudesta kärsivät henkilöt ovat usein samanaikaisesti masentuneita ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, ”pinnan” kireyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta. Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita ja usein pelätään jotain vakavaa ruumiillista sairautta.

Yleistynyttä tuskaisuutta tavallisimmin vaikeuttavat samanaikaiset sairaudet ovat päihteiden käyttö ja masennustilat. Jatkuva, voimakkaan ahdistuneisuuden on todettu altistavan joskus myös paniikkikohtauksille. Monilla potilailla esiintyy myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Sairaus alkaa tavallisesti noin 20 vuoden iässä, mutta hoitoa haetaan vasta keskimäärin 40-vuotiaana. Osa potilaista on menettänyt työkykynsä, monella on myös sosiaalisten toimintakykyjen laskua ja usein myös perhe-elämä on epätyydyttävää. Ahdistuneet potilaat käyttävät myös runsaasti terveydenhuollon palveluja.

Tätä ahdistuneisuutta voidaan hoitaa nykyisin tehokkaasti. Kuitenkin hoitotulos voi joskus olla varsin vaatimaton. Huonoon ennusteeseen viittaavia tekijöitä ovat sairauden pitkä kesto, muu samanaikainen sairaus, kuten pitkäaikainen ruumiillinen sairaus tai samanaikainen persoonallisuushäiriö, huono sosiaalinen toimintakyky ja huono aviosuhde tai vaikeudet perheenjäsenten kanssa.

Potilastapaus

Tuulikki on 38-vuotias merkonomi ja 12-vuotiaan tytön äiti. Hän hoitaa perheen yrityksen toimistotyöt kotonaan. Tuulikki on lähtöisin maanviljelijä perheestä, jossa oli paljon lapsia ja loputon määrä työtä. Lapsuuttaan hän kuvaa ahdistavaksi ja huolimatta suuresta sisarusparvesta hän tunsi olevansa yksinäinen. Isä oli tuonut aikanaan nuoren vaimonsa miniäksi taloon, jossa anoppi hallitsi. Äiti oli aina väsynyt työmäärästä ja yhdeksänlapsisen perheen huoltamisesta. Hän oli usein masentunut ja onnettoman tuntuinen.

Tuulikki koki olevansa koulussa kiusattu, mutta siihen aikaan ei koulukiusaamiseen puututtu ja ahdistavien vaiheiden jälkeen hän suoriutui peruskoulusta. Naimisiin hän meni nuorena. Yrittäjänä toimiva mies on työssään tiukasti kiinni ja Tuulikki viettää aikaa paljon itsekseen tai tyttärensä kanssa. Avioliitto on kuitenkin tasapainoinen ja onnellinen.

Äidin sairaus ja ajoittainen vetäytyneisyys on varjostanut Tuulikin elämää. Hän on ollut ahdistunut ja jännittynyt useita vuosia. Pari vuotta ennen psykiatrin vastaanotolle hakeutumista hänellä oli alkanut kärsiä myös nukahtamisvaikeuksista, keskittymiskyvyttömyydestä ja lihasjännityksestä. Hänellä on ollut ajoittaisia vatsavaivoja, hikoilua, sydämen tykytystaipumusta ja huimausta. Terveyskeskuslääkäri ei ollut löytänyt tutkimuksissaan mitään elimelliseen sairauteen viittaavaa.

Psykiatrin tutkimus osoitti Tuulikin kärsivän yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä, mutta hänellä oli myös viitteitä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Hän oli huolestunut omasta terveydestään ja hän murehti myös tyttärensä ja miehensä voinnista. Äidin suhteen hän oli pelokas ja sisarusparvenkin ongelmat tuntuivat raskaalta.

Tuulikin kanssa keskusteltiin sairauden luonteesta ja hoitovaihtoehdoista. Hän halusi aloittaa lääkehoidon ja mahdollisesti myöhemmin käsitellä lapsuutensa vaikeuksia terapiassa. Parin viikon kuluttua lääkehoidon aloituksesta hän alkoi suhtautua toiveikkaimmin tulevaisuuteensa. Neljän viikon kuluttua ahdistuneisuus ja jännittyneisyys alkoivat lieventyä. Unihäiriökin oli korjaantunut. Tuulikki alkoi ottaa yhteyttä äitiinsä ja koki iloiten seuraavien kuukausien aikana löytäneensä äitinsä uudelleen. Puolen vuoden hoidon jälkeen tilanne oli jo kaikin puolin hyvä, mutta lääkehoitoa päätettiin jatkaa vielä ainakin puoli vuotta, koska ahdistuneisuutta oli esiintynyt niin monta kertaa jaksoina elämän aikana.

Miten yleistä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on tavallinen sairaus. Väestöstä 4-7 % kärsii tästä oireyhtymästä. Se on yleisempi naisilla ja alle 30-vuotiailla. Lapsilla yleistynyt tuskaisuus on myös tavallista, samoin vanhuksilla se lienee tavallisin ahdistuneisuushäiriö. Ruumiilliset sairaudet vanhuksilla voivat altistaa ahdistuneisuushäiriön kehittymiseen.

Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita ja tavallisesti potilaat hakeutuvat ensisijaisesti sisätautilääkärin vastaanotolle. Terveyskeskuspotilailla yleistynyttä tuskaisuus todetaan n. 10 %:lla, mutta diagnoosin tekeminen on usein hankalaa.

Mikä aiheuttaa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön?

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön tausta on ollut huonosti tunnettu. Alustavissa perinnöllisyystutkimuksissa on todettu, että neljäsosalla potilaiden lähisukulaisista esiintyy myös yleistä tuskaisuutta. Naisilla tämä ilmenee selvemmin, miespuolisilla sukulaisilla taas oli enemmän alkoholismia. Aivojen hermovälittäjäaineiden toiminnoissa ajatellaan olevan häiriötä samoin kuin muissa ahdistuneisuushäiriöissä, varsinkin paniikkihäiriössä. Aivojen kuvantamistutkimuksissa on todettu aineenvaihdunnallisia muutoksia. Samoin unitutkimuksissa on todettu häiriöitä. Potilaat valvovat enemmän yön aikana kuin terveet ihmiset ja unen laatu on kaiken kaikkiaan huono näillä henkilöillä.

Kielteisillä elämäntapahtumilla on merkitystä häiriön synnyssä, varsinkin silloin kun sairaus on alkanut aikuisiässä. Muita riskitekijöitä ovat vanhempien puutteellinen huolenpito tai päinvastoin ylihuolehtiminen. Tässä häiriössä potilaiden kuvataan kärsivän usein huonosta itsetunnosta, perusturvallisuuden puutteesta, eroahdistuksesta sekä riippuvuus- ja aggressio-ongelmista.
Mikä on yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja mikä ei?

Tavallisia sairauksia, jotka voivat muistuttaa yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ovat eräät sydänperäiset sairaudet, hengityselin-, hormonaaliset ja jotkut neurologiset sairaudet. Psykiatrisista sairauksista samanlaisia oireita voi olla paniikkihäiriössä, pakko-oireisessa häiriössä, julkisten paikkojen ja sosiaalisten tilanteiden pelossa ja masennussairaudessa. Yleistynyt tuskaisuus alkaa aikaisemmin kuin muut ahdistuneisuushäiriöt, usein alle 20-vuotiaana. Tästä häiriöstä puuttuu myös muissa ahdistuneisuushäiriöissä esiintyvät tyypilliset ominaiset piirteet. Näitä ovat esim. paniikkihäiriöissä kohtaukset ja pakko-oireisessa häiriössä toistuvat rituaalit. On tärkeää erottaa myös normaali huolestuneisuus yleistyneestä ahdistuneisuudesta. Myös monet lääkeaineet aiheuttavat sivuvaikutuksina ahdistuneisuutta. Ahdistuneisuutta aiheuttaa myös päihteiden käyttö sekä liiallinen kahvin juonti.

Hoidosta

Vain puolet yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivistä potilaista hakee apua ja heistäkin vain pieni osa saa riittävää hoitoa. Kuitenkin ahdistuneet potilaat käyttävät paljon terveyspalveluja. Yleistyneet ahdistuneisuudesta koituvat kustannukset ovat suurimmalta osalta epäsuoria eli esim. sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyydestä koituvia kustannuksia ja myös turhista tutkimuksista muodostuvia menoja. Vain 23 % muodostuu varsinaisesta hoidosta.

Ahdistuneisuushäiriössä ensisijaishoidoksi ovat muodostuneet masennuslääkkeet ja kognitiivinen psykoterapia. Masennuslääkkeistä varsinkin serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet eli ns. serotoniinin takaisinoton estäjät ovat tehokkaita lääkkeitä useassa eri ahdistuneisuushäiriössä. Kaikki Suomessa markkinoilla olevat serotoniini lääkkeet ovat paljon käytettyjä ahdistuneisuuden hoidossa. Kuitenkin vain paroksetiinilla on virallinen käyttöalue yleistyneeseen ahdistuneisuuteen. Näiden valmisteiden on osoitettu olevan myös pitkäaikaishoidossa tehokkaita ja turvallisia. Ne eivät myöskään aiheuta riippuvuutta. Näillä lääkkeillä voi aluksi olla sivuvaikutuksia, kuten päänsärkyä, hikoilua ja pahoinvointia, jotka kuitenkin häviävät muutaman päivän kuluessa. Lääkitystä ei pidä keskeyttää alkuvaiheen haittavaikutusten vuoksi. Bentsodiatsepiineja eli rauhoittavia lääkkeitä suositellaan vain lyhyt- tai väliaikaiseen käyttöön. Bentsoidiatsepiineille pyritään löytämään vaihtoehtoja myös muita uusia ahdistuslääkkeitä kehittämällä.

Yleensä vain alle kolmasosa potilaista saa hoitoa yleistyneen tuskaisuuden vuoksi. Lääkehoidolla voidaan lievittää psyykkisen ahdistuneisuuden lisäksi oireyhtymän fyysisiä oireita. Myös erilaisilla psykoterapioilla voidaan pyrkiä ahdistuherkkyyden vähentämiseen ja vaikeiden tilanteiden hallintaan. Varsinkin käyttäytymis- ja kognitiivisella terapialla on saatu myönteisiä tuloksia, samoin tukevalla psykoterapeuttisella suhtautumisella. Potilas tarvitsee aina riittävästi turvallisuuden tunnetta hoitosuhteessaan.

Diagnostinen määritelmä

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (yleistynyt tuskaisuus)

Ahdistuneisuus on yleistä ja pitkäaikaista, mutta se ei rajoitu mihinkään erityisiin ympäristön olosuhteisiin eikä edes pääasiallisesti liity sellaisiin (ts. se on ”vapaasti ajelehtivaa”). Hallitsevat oireet ovat vaihtelevia, mutta niihin kuuluu yleensä jatkuvaa hermostuneisuutta, vapinaa, lihasjännitystä, hikoilua, heikotusta, sydämentykytystä, huimausta ja ylävatsavaivoja. Myös lisääntynyt asioiden murehtiminen ja huolestuneisuus ovat tavallisia oireita. Henkilö ilmaisee usein pelkoja, että hän itse tai hänen omaisensa pian sairastuisivat tai joutuisivat onnettomuuteen. Häiriöt ovat tavallisempia naisilla kuin miehillä ja siihen liittyy usein pitkiä pitkäaikaisia ulkoisia rasitustekijöitä. Oirekuva on pitkäaikainen ja muuttuva ja oireiston kulku vaihtelee.

Diagnostiset kriteerit

A. Vähintään kuuden kuukauden ajan on esiintynyt korostunutta jännittyneisyyttä, huolestuneisuutta ja pelokkuutta suhteessa arkipäivän tapahtumiin ja ongelmiin.

B. Esiintyy vähintään neljä seuraavista oireista, joista yhden täytyy olla jokin oireista 1-4:

Autonomiset kiihotustilat oireet
1. sydän tykyttää tai tunne, että sydän hakkaa tai kohonnut pulssi.
2. hikoilu
3. vapina
4. suun kuivuminen, joka ei johdu nestehukasta tai lääkityksestä

Rinnan ja vatsan alueen oireet
5. hengitysvaikeudet
6. tukehtumisen tunne
7. rintakipu tai epämiellyttävä tunne rinnassa
8. paha olo tai vatsakipu (esim. vatsanväänteet)

Psyykkiset oireet
9. pyörryttävä, huimaava, sekava tai horjuva olotila
10. tunne siitä, että ympäristö on epätodellinen (dereaalisaatio) tai itse on kuin jossain kaukaisuudessa tai ”poissa tästä maailmasta” (depersoonalisaatio)
11. tunne itsehallinnan menettämisestä, sekoamisesta tai tajunnan menettämisestä
12. kuoleman pelko

Yleisoireet
13. kuumat aallot tai vilunväristykset
14. ihon puutuminen tai pistely

Jännitysoireet
15. lihasjännitys, -säryt tai -kivut
16. levottomuus ja kykenemättömyys rentoutua
17. hermostuneisuuden tunne
18. nielemisvaikeudet tai palan tunne kurkussa

Muut oireet
19. korostuneet reaktiot yllättävissä tilanteissa tai herkkyys pelästyä
20. keskittymisvaikeudet tai mielen tyhjäksi pyyhkiytyminen ahdistuksen tai huolestuneisuuden takia
21. jatkuva ärtyneisyys

Ahdistus on pääoire. Se ei rajoitu mihinkään erityiseen ulkoiseen tilanteeseen. Masennus ja pakko-oireitakin voi ilmetä, jopa pelko-oireisen ahdistuksen piirteitä, mutta ne ovat selvästi toissijaisia ja lievähköjä.

Lopuksi

Yleistynyt tuskaisuus on pitkäaikainen sairaus kuten muukin ahdistuneisuushäiriöt. Liian lyhyen hoidon jälkeen tapahtuu usein oireiston uusiutumista. Hoidosta on kuitenkin tavallisesti suurta apua. Toimintakyky palaa, elämänlaatu kohentuu myönteisiä muutoksia. Monet potilaat tarvitsevat pitkäaikaista, joskus jopa elinikäistä hoitoa.

Lähde: Ulla Lepola, GlaxoSmithKline

Asiasanat: